Yksin elävä nainen ja auto

Rakas autoni on työllistänyt viime päivinä. Olen huomannut, että yksin asuvan naisen ja hänen autonsa parhaita kavereita ovat korjaamojen miehet, jotka auttavat, neuvovat, korjaavat. Kun itse en paljon autoista ymmärrä. He saavat maksunsa enkä mukise.
Viisi vuotta Ruotsissa asuttuani tajuan autoni huoltamisen auttavan jopa integroitumistani uuteen yhteiskuntaan, uuteen paikkakuntaan, uuteen kieleen paikallisine murteineen. Ja pääsen sisälle ruotsalaiseen asiakaspalvelukulttuuriin.

Auton huoltokirjasta ja googlen avulla olen opetellut termejä ruotsiksi: esimerkiksi vaihtaa renkaat on byta däck, tuulilasi vindruta, försäkring vakuutus.

Pienenpieni
Omistan henkilöauton, Hyundai i 20, vuosimallia 2012, ajettu yli 91 000 km. Aika pelkistetty, mutta ah, niin hyvä ajaa. Ruotsalaisen mittapuun mukaan menopelini lienee pieni ja surkea. Väriltään vielä harmaa. Usealla on suurensuuri ja tuliterä Volvo, monella sähköauto, automaattivaihteet. Ja GPS isohkolla tietokonenäytöllä. Myös ihanan pehmeät istuimet. Turvallisuus on liikenteessä Ruotsissa tärkeä, tiet ovat hyviä.


Ei vilkuteta, mutta tööttäillään
Ajavat ryökäleet lujaa, yli sallitun nopeuden, vilkkua ei käytetä niin uskollisesti kuin Suomessa. Usein ensin jarrutetaan, sitten käännytään ja sen jälkeen vilkku välähtää kerran. Turvaväliä voisi mielestäni kunnioittaa enemmän. Ohittavat mennen tullen, ainakin meikäläisen. Ja helposti töötätään, jos et liiku esimerkiksi tarpeeksi liukkaasti liikennevaloissa. Toisaalta on hyvä, kun kommunikoidaan. Mielestäni suomalaiset arastelevat äänitorven käyttöä.

Örebrossa pari päivää sitten takana tuleva kuski tööttäsi ja loistavin näyttelijänlahjoin ilmaisi päänliikkein, että minä nukuin, kun pysähdyin jo keltaisiin valoihin. Meinasin suuttua, mutta sitten nauratti. Hän hävisi ehkä kaksi minuuttia, kun joutui takiani seisomaan. Olisiko hän käyttäytynyt samoin, jos olisin ollut mies?


Palaneen käryä
Tänä syksynä tajusin, että kaikki katsastukset huomauksitta läpäissyt kulkuvälineeni on ehkä tullut vanhaksi. Ilmaantui vika. Kun lähdin tulkkikeikalle ja käynnistin auton, palaneen käry tulvi autooni. Haju hälveni pian ja auto kulki hyvin, mutta kun perillä sammutin moottorin, lemu tuntui taas, joskin lievempänä. Varoitusvalot eivät syttyneet.
Apua, mistä voisi olla kyse? Ja katsastuskin olisi piakkoin, aika jo tilattuna.

Käryä ja katsastusta pelkäävänä soitin luottokorjaamooni. Samaan, mikä vaihtaa renkaani ja säilyttää ne  69 euron yhteishintaan. Voisiko polttoainetta vuotaa vai olisiko kyse jarruista? 

- Ehditkö tulla näyttämään tänne verstaalle, niin kurkistan konepellin alle, sanoi luottokorjaamon mies. 
Paikalla hän totesi, ettei ainakaan polttoaine vuoda. Arvelimme molemmat, että vika on ehkä jarruissa. Sovimme, että kun talvirenkaani vaihdetaan, katsotaan ovatko jarrut kunnossa. Ensin kuitenkin minulle tilattaisiin uudet nastarenkaat, jotka tulisivat seuraavalla viikolla. Korjaaja lupasi soittaa, kun renkaat ovat saapuneet ja sitten sovittaisiin vaihtoaika.

Kivi tuulilasiin, lasi uusiksi
Lokakuun lopulla kävin Karlskogan sairaalassa ortopedin luona murtunutta olkapäätä näyttämässä. Eikös paluumatkalla tuulilasiin kolahtanut kivi, kun vastaan ajoi kuorma-auto. Seuraavalla viikolla lasiin oli jo syntynyt kymmenen sentin murtumaviiva. Kysyin asiaa luottokorjaamosta, samalla kun  käryn syytä mietittiin. Korjaaja neuvoi paikan, missä lasi vaihdettaisiin. Hänen mukaansa murtuma vain leviäisi, vakuutus korvaisi suurimman osan kustannuksista.

Soitin lasinvaihtofirmaan, josta neuvottiin tulemaan näyttämään autoa korjaajalle, joka sitten kertoo, miten toimitaan. Ajoin paikalle ja ystävällinen mies sanoi, että lasi on vaihdettava. Täytin paperin vakuutusyhtiölle ja sain ajan tuulilasin vaihtoon. Samalla hän neuvoi lykkäämään katsastusta, jotta tuulilasi saataisiin kuntoon. Uuden ajan saaminen kävikin helposti.

Kun perjantaina aamulla kello puoli seitsemän ajoin auton lasinvaihtoon, sain ennen kahtatoista puhelun, että työ on valmis. Lisäksi korjaaja kyyditsi minut autollani kahden kilometrin päähän kotiini ja haki työn valmistuttua. Oli mukava ja puhelias. Työn omavastuu oli 1500 kruunua eli noin 149 euroa.

Uudet talvirenkaat alle
Odottelin luvattua puhelua luottokorjaamosta saapuneista talvirenkaista. Ilmakin alkoi kääntyä kylmemmäksi, yhtenä aamuna oli jo lunta, joka onneksi suli päivän mittaan. Pohjoisemmassa oli sattunut runsaasti kolareita. Kuoroystävät, joiden kyydissä kuljin harjoituksiin kertoivat vaihtaneensa jo talvirenkaat, koska pakkasta voi olla näinä aikoina milloin tahansa. Niinpä. Lain mukaan Ruotsissa on talvirenkaat oltava alla joulukuun alkuun mennessä, mutta säätähän sitä on seurattava. Luin tarkoin säätiedoituksia ja tarkkailin ilmanvaihteluja. Tarvitsin autoani tulkkikeikkoihin.

Luvatun viikon torstaina soitin luottokorjaamoon ja kyselin, ovatko renkaani saapuneet. Olivathan ne. Korjaaja pyyteli anteeksi, että oli unohtanut ilmoittaa ja lupasi vaihdon heti seuraavalle päivälle. Kun jätin auton iltapäiväksi korjaamolle, korjaaja pyyteli vielä anteeksi. Hän kertoi työskennelleensä yksin torstaina ja ollut stressaantunut. Ja minä jalosti sanoin ymmärtäväni. Pidän siitä, että pyydetään tarvittaessa anteeksi. Kovin yleistä se ei kokemukseni mukaan palveluammateissa Ruotsissa ole. Yhteensä neljä kilometriä oli käveltävä korjaamosta kotiin ja takaisin hakemaan auto. Jo kunnon vuoksi.

Talvirenkaat maksoivat euroissa 408. Lisäksi vika takajarruissa oli löytynyt. Sen korjauksesta tehtäisiin erillinen hinta-arvio, joka ilmoitettaisiin minulle. Korjaus tehtäisiin päivän aikana. Autolla voisi kyllä vaaratta ajaa. Mutta katsastusta olisi siirrettävä. Taas kerran.

Katsastuksen siirto onnistui. Nyt siis edessä jarruremontti. Toivottavasti ei maksa maltaita.


Kommentit