Syto estää olkapäämurtumaa parantumasta

Harmittaa. Laajentuneen rintasyöpäni solut aktivoituivat ja minulle annettiin toukokuusta alkaen Caelyx- solumyrkkyä kerran kuussa suonensisäisesti sairaalassa. Kesäkuussa kupsahdin jalkakäytävällä nurin ja sain ällän muotoisen murtuman olkavarren luuhuni. Oikeakätisen oikeasta käsivarresta tuli jokseenkin käyttökelvoton. Ensiavun ortopedi kertoi, että paraneminen kestää kuusi viikkoa. Leikkausta ei tarvittu.

Fysioterapeutti, jonka luona kävin neljä kertaa, alkoi syyskuussa ihmetellä, kun käsivartta ei vieläkään pystynyt nostamaan. Tajusin kyllä, että kaikki ei ole kunnossa. Tein uskollisesti kaikki annetut harjoitteet. Ehkäpä lihakset olivat vahingoittuneet tai jänteitä poikki. Niinpä sain fysioterapeutilta lähetteen Örebron yliopistollisen sairaalan ortopedian klinikan olkapääspesialistille ja ultraäänitutkimukseen. Unissa näin kauhukuvia poikkinaisista jänteistä ja velttona roikkuvasta käsivarresta.


Jopa kirkkokuorossa...
Kaiken kukkuraksi Ramsbergin kirkkokuoron harjoitukset alkoivat syyskuussa pandemian hellitettyä, mikä sinänsä oli mukava juttu. Mutta takanani sattui istumaan mies, joka kertoi kaatuneensa tammikuussa ja hänen oikeassa kädessään oli neljä (!) jännettä poikki. Eikä asialle voinut tehdä mitään, käsi jää ikuisesti koukkuun. Mies sanoi syövänsä särkylääkkeitä jatkuvasti ja vaikutti happamelta. En uskaltanut päästää ajatuksiani valloilleen. Kotona nukuin epätavallisen paljon, jotten kohtaisi epämiellyttäviä mielikuvia ja mietteitä. Onneksi käsivarttani ei särkenyt koko ajan.

Olkapääspesialistin luona
Kaksi komeaa ruotsalaismiestä, olkamurtumien asiantuntijoita, kyseli ja tutki tarkoin olkavarttani Örebron yliopistollisen sairaalan ortopedian klinikan kuntoutuskeskuksessa. Myös syöpähistoriaani käytiin läpi. Kun ultraäänitutkimus käynnistyi, en ymmärtänyt kuvasta mitään. Miehet keskustelivat keskenään. Tajusin heidän reaktioistaan että jänteet ja lihakset ovat kunnossa. Helpotti hurjasti. Kuulin takaani toisen olkaspesialistin kysymyksen sytostaattien vaikutuksesta murtuman parantumiseen. " En bra fråga" , huomasin sanovani.

Sitten toinen asiantuntija sanoi käyvänsä käsikirurgin luona konsultointia hakemassa. Loppupäätelmä oli, että lihaksissa ja jänteissä ei tosiaankaan ole vikaa. Mutta itse murtuma ei ollut parantunut. Käsikirurgi oli todennut, että sytostaatit hidastavat luutumista. Paraneminen voi viedä jopa puoli vuotta. Olkapääasiantuntija totesi, että edessä on " lång resa", "Jos luu ei ole ehjä, ei käsivarsikaan nouse." Niinpä. Olin helpottunut, koska syy käden toimimattomuuteen löytyi. Vasta kotona aloin pohtia, olisiko sytoista mahdollista pitää taukoa, että olkavarsi parantuisi. Kuinka paljon syöpä leviäisi sinä aikana? Miten syöpälääkäri suhtautuisi asiaan?


Toimenpiteiden pyörityksessä
Lähitulevaisuuteni on tutkimus- ja kuntoutuspitoinen. Olkavarrestani otetaan röntgenkuvia ja tapaan käsikirurgin Karlskogan sairaalassa lokakuun lopulla. Lisäksi luuntiheyteni mitataan eli selvitetään vaivaako osteoporoosi. Syöpälääkitys ja sädetys yleensä heikentävät luustoa. Lisäksi minut otettiin ortopedian klinikan kuntoutuskeskuksen olkapääspesialistien hoitoon, mikä tuntuu turvaa antavalta. Ensimmäinen käynti on huomenna.

Kahden kuukauden sytotauko
Tapasin tiistaina syöpälääkärini. Kerroin ongelmani. Sanoin, että tällä hetkellä murtunut oikea olkapää on syöpääni suurempi ongelma ja kysyin, onko mahdollista pitää taukoa solumyrkyistä. Tohtori ymmärsi asian täysin. Hän ehdotti kahden kuukauden taukoa. Hänen mielestään olkapääni parantuminen olisi elämänlaatuni kannalta tärkeintä. Kahden kuukauden kuluttua minut kuvataan tietoneella. Sen perusteella päätetään, miten hoitoa jatketaan. Olen varautunut siihen, että syöpä todennäköisesti leviää lääketauon aikana. Mutta toimiva oikea käsi on nyt tärkeintä. Onneksi pystyn ajamaan autoa ja käymään silloin tällöin tulkkikeikoilla. Ne kohottavat mielialaani eikä oikean käsivarren toimivuus ole tulkkauksessa olennaista.

Kommentit