Laulan kuorossa - saan voimia

Eläkkeellä olo, krooninen syöpä ja murtunut olkapää sulkevat minua tällä hetkellä yksiööni. Siksi kaikki, mikä luo yhteyksiä ulkomaailmaan ja toisiin ihmisiin, tuntuu hyvältä. Tietysti oman jaksamisen mukaan.

Se, mikä tuo erityisesti iloa, on laulaminen kuorossa. Harjoitukset ovat taas pandemian jälkeen alkaneet keskiviikko-iltaisin. Minun valintani oli Linde bergslags seurakunnan Ramsbergin kirkkokuoro, jolla on pitkät perinteet. Istuin viisi vuotta sitten Ramsbergin kirkon penkissä, kun kuulin ensi kerran kuoron laulavan. Voi miten kuulosti hyvältä. Tasokkaalta. Kuoro lauloi enimmäkseen neliäänisesti, mutta niin harmonisesti. Voisinpa olla yksi laulajista, toivoin mielessäni.

Tilaisuus aukenikin eläkkeelle jäätyäni, kun yksi tuttavani, joka oli jo vuosia laulanut kuorossa, suositteli minua Ulrikalle, kuoron johtajalle. Ulrika on yksi seurakunnan kirkkomuusikoista. Ja hänellä on kaiken lisäksi suomalainen äiti. Ulrika pyysi minua mukaan. Pelotti, mutta uskaltauduin.


Haasteita riittää
Kuoron korkeatasoisuus on haaste. Äänissä laulaminen. Miten osaisin ja miten sopeutuisin musisoimaan sopraanona, vaikka hehän laulavat melodiaa eli tavallaan helpointa stemmaa. Ja nuottejakin on luettava, mitä kyllä osaankin auttavasti. Mutta olen kaikin tavoin keskinkertainen laulaja. Koen, että toiset kuorossa auttavat minua pysymään mukana.

Kuorolaiset ovat ruotsalaisia, monet laulut ruotsalaisia ja kieli ruotsi. Joskus latina tai saksa. Laulajat lukevat nuotteja, jotkut heistä ovat laulaneet harrastuksena oopperantasoisissa esityksissä. Miten he ottaisivat vastaan uuden kuorolaisen, jolla on paljon oppimista? Kuorolaulu on Ruotsissa suosittua, maassa arvostetaan mielestäni yhteisöllisyyttä.

Ulrikan ote kuoron johtajana on luottamusta luova. Eivätkä laulajat syöneet minua elävältä. Suurin osa on ystävällisiä ja auttavaisia. Ihmiset ovat ihmisiä kansallisuudesta riippumatta. Matkaa Ramsbergin kirkkoon, jossa kuoro harjoittelee, on Lindesbergin keskustasta lähes 30 kilometriä. Me neljä, jotka asumme Lindessä, ajamme yhdessä, kukin on vuorollaan kuskina.

Ohjelmisto on vaihteleva
Kuoro laulaa kirkossa jumalanpalveluksissa säännöllisesti, mutta pitää myös omia konsertteja. Esiintymiset ovat etenkin pyhäinpäivänä, adventin ja joulun aikaan, uutenavuotena, pääsiäisenä. Ennen pandemiaa aloimme harjoitella päääsiäsajan konsertiksi Gabriel Fauren Requim-teosta, mikä oli mahtavaa. Valitettavasti emme ehtineet esiintyä.
Ruotsissa vietetään 13.12. Lucian päivää, valon juhlaa, usein kulkueineen. Luciaan liittyviä kappaleita tuntuu löytyvän kymmenittäin. Sibeliustakin olen laulanut, ainakin joulun aikaan. Tänä syksynä esimerkiksi lauloimme kastevirsiä näytteeksi seurakunnan nettisivuille.


Mitä saan kuorossa laulamisesta?
Vaikka olisin väsynyt keskiviikkoisin harjoittelemaan lähtiessä, palatessa olen pirteä. Laulaminen yhdessä virkistää ja antaa energiaa. Ja kun harjoittelee, laulaminen kehittyy. Esiintymiset tuovat vaihtelua ja hieman jännitystä elämään.

Kommentit