Syöpäkroonikon outo kesä

Tämä lämmin kesä on ollut erilainen. Olen viettänyt päivät enimmäkseen sisällä, koska kerran kuussa sairaalassa saamani Caelyx-sytostaatti tekee ihoni hyvin araksi kaikelle ärsytykselle, erityisesti auringolle. Se tekee minut myös väsyneeksi niin, etten jaksa omasta itsestäni ja taloustöistä huolehtimisen jälkeen oikein mitään. En jaksa seurustella ihmisten kanssa, en matkustaa tai tehdä jotain muuta "ylimääräistä". En edes postauksia blogiini kirjoittaa. Kuuntelen tosin äänikirjoja lähes putkeen. 

Kun vielä kesäkuussa kaaduin ja mursin olkapääni, oikea käsivarteni on koko kesän ollut ja on vieläkin lähes käyttökelvoton. Paraneminen kestää kauan. Vaikka jumppaan fysioterapeutin ohjeiden mukaan päivittäin. Onneksi on ystäviä, jotka auttavat, esimerkiksi ruokaostoksissa. Kantaa en kädellä saa. Autoa olen alkanut ajaa muutama päivä sitten - hammasta purren vaihteita vääntäen. Miksi en hankkinut automaattivaihteista menopeliä?

Oloni on ollut sekava, alavireinen, muttei masentunut. Solumyrkky vaikuttaa mielialaani enkä voi tälle mitään. Tämä nyt on tällaista elämää. Kuoleman lähestyminenkin on alkanut taas pyöriä päässäni. Milloin koittaa aika, jolloin ei enää löydy tehoavia solumyrkkyjä ja on aika siirtyä saattohoitoon. Mikä se paikka mahtaa olla? On annettava lapsille tiedot esimerkiksi pankkitileistä, suoravelotetuista laskuista. On keskusteltava hautajaisista heidän kanssaan.

 

Caelyx on pitänyt syövän ja metastaasit kurissa
Tähän mennessä saamani syto on tepsinyt: vasemman rinnan kasvain on pienentynyt ja selkärangan etäispesäke pysynyt ennallaan. Sain kuulla tämän syöpälääkäriltä heinäkuussa. Hän sanoi, että minulla on hormonaalisen rintasyövän kaksi erilaista alalajia, mikä tekee lääkinnästä haastavaa. Tällä sytolla jatketaan vielä ainakin kolme kuukautta, kun kerran tepsii ja siedän sitä. Eli sivuvaikutukset eivät ylivoimaisia. Niinpä.

Poikani muutti Madridiin töihin kolmeksi vuodeksi
On toki ollut mielihyvääkin ja äidinylpeyttä. Poikani hyväksyttiin jo vuosi sitten Ulkoministeriön harvalukuiseen diplomaatiksi koulutettavien joukkoon. Elokuussa hän muutti avopuolisonsa kanssa Helsingistä Madridiin diplomaatin töitä tekemään. Ja avopuolisokin pääsi yliopistoon varhaiskasvatuksen maisteriohjelmaan opiskelemaan.

Ja suuri unelmani on matkustaa Espanjaan. Kun he saavat asuntonsa kalustettua ja asiansa järjestykseen uudessa maassa. Ja kun koronatilanne sallii. On siis jotain odotettavaa edessä päin.
Iloitsen nuorten puolesta, että he ovat päässeet haluamalleen alalle.

Tyttäreni meni kihloihin
Toinen, lapseni, tytär, joka asuu Göteborgissa, meni elokuussa kihloihin ruotsalaisen "sambonsa" kanssa kolmivuotisen yhdessäolon jälkeen. Vävy on minulle mieluinen ja hänen mukanaan tulevat uudet sukulaiset. Onneksi asumme samassa maassa.

Nuorten rakkauden seuraaminen virkistää mieltä. Unelmani on saada seurata heidän elämäänsä ainakin vielä jonkin aikaa. Samalla tavoin minua ilahduttaa poikani ja hänen suomalaisen avopuolisonsa suhde.



Teen tulkkikeikkoja
Minua miellyttää, että tulee syksy eikä aurinko porota enää täydeltä terältä. Jaksan paremmin kun ei ole kuuma. Olen taas kesän tauon jälkeen alkanut tehdä tulkkikeikkoja. Säännöstellen. Voimieni mukaan. Ne kohottavat mielialaani. Olen tarpeellinen, näen ihmisiä. Eivätkä he tiedä syövästäni mitään. Heillä on usein tekemistä omissa vaivoissaan.

Ja onneksi äänikirjoja riittää- monella eri kielellä.


Kommentit