Maailma on suunniteltu miehille

Miksi minun pitää kurkotella jopa keittiökaappieni alemmille hyllyille? Wc:n peilistäkin voisin nähdä enemmän kuin kasvoni. Keittiöjakkara on alituinen kiipeilyseuralainen vaaramomentteineen. Olen 159 cm pitkä. Kaappien paikat lienee suunnitellut noin 180-senttinen mies. Kiinnittämättä huomiota siihen, että keittiössä puuhailevat enimmäkseen häntä lyhyemmät ihmiset, joita naisiksi kutsutaan. Yksiöni lämpötilakin taitaa olla säädetty miehisen kehon mukaan.

Tämä detalji johti ajattelemaan kattavammin, että miehen keho ja elämäntyyli on maailmassa standardi ja normi, naisen poikkeus. Eivät miehet pahuuttaan pidä itseään "normaalina" vaan heiltä ja koko maailmasta puuttuu tietoa naisista, heidän erilaisista tarpeistaan ja elämäntavastaan, joihin miesten mukaan järjestetty maailma ei vain sovi. Suorastaan tajunnan räjäyttävä oli äänikirja tästä aiheesta: Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat, miten maailma on suunniteltu miehille. Kirjailija on Caroline Criado Perez. Se antoi sysäyksen tähän postaukseen.

"Ihmiskunta on miehinen. Mies on subjekti, absoluutti; nainen on toinen", sanoi Simone de Beauvoir. Ongelmana on puuttuva tieto, data, naisten kehosta ja sosiaalisesta sukupuolesta, väittää Criado Perez. Informaatio, josta tulee usein absoluuttinen totuus, koskee usein valkoista heteromiestä. Ihmiskunta nähdään lähes poissulkevasti miehisenä. Ja naiset luokitellaan lähes miesten alalajiksi. Nostan esiin muutamia esimerkkejä.


Autojen turvallisuus rakentuu miesten mukaan
Auto on muotoiltu miesten keholle, kertoo Criado Perezin teos. Ei ole olemassa edes tutkimuksia, onko nainen otettu huomioon vaikkapa istuimen niskatukia suunniteltaessa. Ne ovat naiselle sopimattoman korkuisia, väärässä kulmassa ja vääränmuotoisia. Tutkimusten mukaan miehillä ja naisilla keho jopa huojahtelee eri tavoin, myös luuntiheys ja nikamat ovat erilaisia. Naiset eivät ole pienennettyjä miehiä. Raskaana oleville ei ole kehitetty edes omia turvavöitä.

Enemmistö kolariin joutuvia on toki miehiä. Mutta kun nainen joutuu kolariin, hänellä on 47 prosenttia miestä korkeampi mahdollisuus loukkaantua vakavasti ja 17 prosenttia suurempi todennäköisyys kuolla. Naiset istuvat ajaessaan edempänä kuin miehet, koska lyhyempinä meidän on yletyttävä polkimille ja istuttava suoremmassa nähdäksemme kojelaudan yli. Tämän vuoksi riski saada sisäelinvammoja kasvaa nokkakolareissa. Ja kun lyhyemmät jalkamme tavoittelevat polkimia, ovat lonkka ja polvet väärässä kulmassa. Myös peräänajoissa naiset ovat miehiä kolme kertaa suuremmassa vaarassa, sillä kaulan ja ylävartalon vähäisempi lihaksisto altistaa retkahdusvammoille. Nykyiset istuinpenkit ovat ruotsalaisten tutkimusten mukaan niin kovia, että ne lennättävät naiset miestä kevyempinä suurella nopeudella eteenpäin. Miksi näin?

Autojen suunnittelussa käytetyt törmäystestinuket perustuvat keskimääräiseen mieheen, yleisimmin 177 cm pitkään ja 76 kiloa painavaan. Nukella on miehiset lihakset ja selkäranka. Autoteollisuus torjui 1980-luvulla naista muistuttavat testinuket, joita alkoi tosin ilmestyä vuonna 2011, mutta ne eivät ole järin naismaisia vaan "pieniä miehiä". Naisnukkeja ei vaadita EU:n autotesteissäkään. Tietoja kerätään testeissä yleensä vain kuskin paikalta, jossa mies yleensä istuu.

Terveydenhoitojärjestelmä syrjii naisia
Se tekee naisista Criado Perezin mielestä järjestelmän kaikilla tasoilla kroonisesti väärin ymmärrettyjä. väärin diagnosoituja, väärin hoidettuja. Se alkaa tavasta, joilla lääkäreitä koulutetaan. Lääketieteessäkin traditionaalisesti miehen keho on ollut normi, siihen keskitytään, naista pidetään epätyypillisenä, muunnelmana standardi-ihmisyydestä. Vielä 2000-luvun alussa lääketieteen oppikirjojen kuvitus saattoi sisältää kolme kertaa enemmän kuvia mieskehosta ja miehillä tehtyjen tutkimusten sairauksista uskottiin pätevän myös naisiin. Tutkimukset ovat perinnäisesti keskittyneet miehiin, naiset ovat nykyäänkin aliedustettuja. Naiskeho hormoneineen ja kuukautiskiertoineen on usein koettu hankalaksi tutkia. 

Näin vaikka tutkijat ovat löytäneet sukupuoleen liittyviä suuria eroja kaikista kudostyypeistä ja elinryhmistä sekä yleisimpien sairauksien taudinkulusta, esiintymis- ja vakavuusasteista. Esimerkiksi  sydämestä ja keuhkojen tilavuudesta, vaikka pituuden vaikutus olisi vakioitu. Kun miehet ja naiset tupakoivat yhtä paljon, naisten keuhkosyöpäriski  on 20-70 prosenttia suurempi. Autoimmuunisairaudet ovat naisilla kolme kertaa yleisempiä. Ehkä siksi, että naiset synnyttävät. Verisuonet vanhenevat  sukupuolilla eri tavoin. Naiset tuottavat rokotettaessa enemmän vasta-aineita ja saavat useampia ja vakavampia haittavaikutuksia. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä solutasolle asti ulottuvista eroista nais- ja mieskehon välillä. Mutta tieto ei aina pääse opetukseen ja käytäntöön.

Lääketutkimukset tehdään pääosin miehillä. Naisia oli esimerkiksi vain 25 prosenttia osallistujista 31:ssa tärkeässä sydämen vajaatoimintaan liittyvässä lääkekokeessa vuosina 1987-2012. On havaittu äskettäin esimerkiksi, että sydänkohtauksen vuorokauden aika vaikuttaa henkiinjäämisen todennäköisyyteen. Päiväsaikaan sattuva kohtaus laukaisee suuremman immuunivasteen lisäten neutrofiilien (valkoisia verisoluja) määrää. Tämä vaste korreloi todennäköisemmän henkiinjäämisen kanssa. Tulos oli saatu toistuvasti koe-eläimillä. Mutta toisen ryhmän tutkimus sai päinvastaisen tuloksen. Päiväsaikainen kohtaus korreloi epätodennäköisen henkiinjäämisen kanssa. Aikaisemman ja uudemman tutkimuksen välillä oli tärkeä ero: varhaisempi tutkimus käytti uroshiiriä, myöhempi naarashiiriä. Eri sukupuoli, päinvastainen tulos.

Vuonna 2016 tehtiin tutkimus, miten miehen ja naiset solut reagoivat estrogeeniin. Kun tutkijat altistivat miehen ja naisen solut hormonille ja tartuttivat niihin sitten viruksen.Vain naisen solut reagoivat ja torjuivat viruksen. Montako hoitokeinoa naisilta on mennyt sivu suun, koska ne eivät ole vaikuttaneet testeissä käytettyjen miesten soluihin? Crtd -laite, sydämen vajaatoimintaan liittyvä tahdistin, joka on pelastanut monia naisia, oli vähällä jäädä ottamatta käyttöön, koska naiset olivat aliedustettuina tutkimuksessa eikä laite tehonnut oletusarvoina olevien miesten sydämeen samalla tavoin.   
 
Verenpainelääkkeet eivät tehoa naisilla niin hyvin kuin miehillä. Syytä ei tiedetä, koska kaikki tutkimukset on tehty miehillä. Naisilla sepelvaltimotautiin kuolleisuus on miehiä yleisempää, mutta miehiä koskevia tutkimuksia rahoitetaan enemmän. Sydäntautia ennaltaehkäisevat statiinit, joita on vain testattu miehille, voivat aiheuttaa naisille kohonneen diabetes-riskin, joka puolestaan lisää sydän- ja verisuonitaudin mahdollisuutta enemmän naisilla kuin miehillä. Naiset saavat yleensä enemmän sivuvaikutuksia lääkkeistä tai lääke ei toimi lainkaan, vaikka toimii miehillä. 

Naisen sydänkohtausta ei usein tunnisteta, koska oireet erilaisia kuin miehillä. Vain yksi nainen kahdeksasta kokee rintakipua, mikä on miehille tyypillistä. Naisten oireita pidetään usein epätyypillisinä. Heillä ei välttämättä ole rintakipua ja kipua vasemmassa käsivarressa vaan vatsakipua, hengästymistä, pahoinvointia, väsymystä. On tutkittu äskettäin, että alemmasta sosio-ekonomisesta taustasta tulevat naiset maailmassa saavat 25 %  todennäköisemmin sydänkohtauksen kuin saman tuloluokan miehet. Nuoret naiset ovat riskiryhmää, koska lääkäri ei ehkä tunnista kohtausta, tekee väärän diagnoosin. Riskiä aliarvioidaan ja tautia ei osata hoitaa sukupuolen mukaan. Väärän diagnoosin riski naisilla on 50 prosenttia miehiä korkeampi. Asetyylisalisyylihappo ei tutkimusten mukaan vaikuta 45-65 vuotiaisiin naisiin. Tämä huomattiin vuonna 2005, kuusi vuotta myöhemmin havaittiin sen olevan jopa vaarallista naisilla.


Karlskogan lumenaurauksen muutos
Tämä tapahtui vuonna 2011 yhdessä Ruotsin pikkukaupungissa. Tuolloin Karlskogassa kuten monessa muussa paikassa, aloitettiin lumenauraus pääväyliltä ja päätettin jalkakäytäviin ja kevyen liikenteen väyliin. Sitten tehtiin tasa-arvoaloite, koska käytäntö vaikuttaa naisiin ja miehiin eri lailla, sillä miehet ja naiset liikkuvat paikasta toiseen eri tavoin. 

Tiedämme Criado Perezin mukaan eri maista, että naiset kävelevät ja käyttävät julkisia liikennevälineitä miehiä enemmän. Esimerkiksi Ranskassa kaksi kolmesta julkista liikennevälinettä käyttäviä on naisia. Miehet taas kulkevat kaikkialla maailmassa todennäköisemmin autolla. Ja jos taloudessa on auto, miehet usein määrävät sen käytöstä. 

Kysymys on myös siitä, miksi miehet ja naiset matkustavat. Miehillä on todennäköisesti yksinkertainen matkustusmalli: kaksi kertaa tapahtuva työmatka kaupunkiin ja kaupungista pois. Naisilla sen sijaan matkustusmalli on monimutkaisempi. Naiset tekevät 75 prosenttia maailman palkattomasta hoivatyöstä, mikä vaikuttaa heidän liikkumistarpeisiinsa. Esimerkiksi lasten vieminen hoitoon ja kouluun ennen töihinmenoa, vanhemman sukulaisen vieminen lääkäriin ja ruokaostokset kotimatkalla. On kyse matkojen ketjuttamisesta.

Karlskogalle tämä merkitsi sitä, että lumenaurausaikataulu ei ollut lainkaan sukupuolineutraali kuten uskottiin. Kaupunginvaltuusto vaihtoi aurauksen ajoituksen niin, että jalankulkijat ja julkisen liikenteen käyttäjät asetettiin etusijalle. Kolmituumaisen lumikerroksen läpi oli helpompi ajaa autoa kuin lykkiä lastenvaunuja tai pyörätuolia, ajateltiin. Se tuli kuitenkin yllätyksenä, että päätöksesta koitui kaupungille säästöjä. Liukastumisvammat, jotka naisilla yleisiä ja yhteiskunnalle kalliita, vähenivät.

Karlskogan alkuperäisen aurausjärjestyksen olivat suunnitelleet miehet, jotka tietenkin hyödynsivät tietämystään omasta tavastaan liikkua. Eivät he tahallaan sulkeneet naisia marginaaliin. He eivät tulleet ajatelleeksi, josko naisten tarpeet voisivat olla erilaisia. Naisten mukaanotto suunnitteluun lisäisi tietämystä naisten tavoista liikkua, kirjoittaa Criado Perez.

Kommentit