Toimiva ja toimimaton johtajuus

Kirjoitan havaintoja lähes kuusikymmenvuotisen työuran varrelta. Aloitin näet jo alle kymmenen vanhana kesätyöt oman isän alaisuudessa. Erilaisia pomoja on siis vilissyt elämässäni pilvin pimein. Ex-miehenikin johtajuuden säikeitä seurasin vierestä lähes kaksikymmentä vuotta. Itsekin olen työskennellyt esimiehenä lyhyen aikaa, mutta jotenkin olen vältellyt tällaista asemaa. Minusta  se on niin vaikea homma, että olisin stressannut liikaa. Ongelmia olisi riittänyt yli voimien. 

Ja kun läheltä seuraa, näkee toisten puutteet, toivottavasti kyvytkin. Mutta se käsitys on elämän aikana vahvistunut, että johtajuuden laatu vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin, tuloksiin, rakenteisiin, asiakkaisiin, työntekijän hyvinvointiin. Ja paljon muuhun. Ehkä nämä havaintoni kuuluvat menneille vuosikymmenille ja nykytyöyhteisön toimivuus hahmotellaan aivan toisin. Nykyään on alettu korostaa alais- ja tiimitaitoja. Aivan loistava inspiraatio johtajuuden arvoihin oli kuuntelemani äänikirja, Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä, sekin tosin 1950-luvulta.

Mikä tekee johtajuudesta heikkoa?
Yksi asia ammattitaidottomuuden ohella on se, ettei johtaja puutu ongelmiin. Varsinkaan sellaisiin, jotka tuottavat työntekemiselle, tuloksellisuudelle, työyhteisön jäsenille, asiakkaille suuren rasitteen. Usein probleemat, joihin on vaikea tarttua, liittyvät johonkin työntekijään, esimerkiksi hänen työsuorituksensa laatuun. Työntekijä voi olla ongelmainen, apua tarvitseva. Kun tähän ei puututa, ei hän itsekään saa apua. Ja työyhteisö kärsii.

Olen tavannut monta esimestä, jotka selittävät ja selittävät, mutta eivät rohkene nostaa kissaa pöydälle. Sulkevat korvansa. He eivät halua astua esiin ja ryhyä korjaamaan tilannetta. Ehkä eivät edes tunnista, näe. Haluaako johtaja olla pidetty, välttää epäonnistumista? Vaikeat henkilöstöasiat ja niihin tarttuminen kysyy taitoa, mutta minusta asioihin puuttumaton esimies ei kerää arvostusta. Johtajuuteen kuuluvat myös epäonnistumiset.

Olen törmännyt hovia eli suosikkeja ympärilleen kerääviin johtajiin. Joistakin työntekijöistä tai -ryhmistä on tullut johtajalle raportoivia korvaan kuiskuttelijoita. Pomo kuuntelee heitä, tekee päätöksiä heidän johdatuksessaan. He saavat etuoikeutettuja tehtäviä ja etuja, heidän rikkeisiinsä ei tartuta, vaikka ne tuottaisivat muulle työyhteisölle ongelmia. Tietenkin he katsovat johtajan ylöspäin ja tukevat häntä, joskus sokeastikin.Tällainen luo epätasa-arvoa ja tyytymättömyyttä työyhteisöön ja karkottaa toisenlaista toimintaa haluavia. 

Olen tavannut "hyvää haluavia" johtajia, jotka ympäröivät itsensä apua tarvitsevilla alaisilla, "auttavat" heitä esimerkiksi työllistämisellä. Näin johtaja saa yhden kiitollisen, hänestä riippuvaisen alaisen. Johtaja paistattelee sädekehänsä alla. Ja muu työyhteisö kärsii. Myötätunto ja ymmärtäminen kuuluvat hyvään johtamiseen, mutta myös se, että johtajalla on kosketus itseensä. Itsetuntemusta omista heikkouksista, jotta liiallisilta ylilyönneiltä vältyttäisiin. Huonoon johtajuuteen liittyy usein sokeus oman johtamisensa suhteen. Pomon "mukavuus" hämää aikansa.

Avoimuuden puute, heikko kritiikinsietokyky, läpinäkyvyyden välttäminen ovat huonosti toimivan työyhteisön ja heikon johtajuuden merkkejä. Kun johtajuus kärsii näistä, sen toimintakyvylle voi olla hyötyä liittoutumisesta erilaisiin Hyvä veli, sisko-järjestöihin: Tue sinä minua, niin minä tuen sinua. Tämä johtaa usein vaikenemiseen, epäkohtien esilleoton välttämiseen. Johtajuuden tukijoista tulee usein suosikkeja, koska heitä tarvitaan. Näistä asioista tulee pian koko työyhteisön sokea piste, luonnollinen totuttu asia.

Joka asiaan sormensa pistävät johtajat ovat hieman koomisia, Eikö pomo luota alaisiin, näe heidän vahvuuksiaan? Anna heidän epäonnistua ja oppia? Vai onko hän niin epävarma, että luulee osaavansa kaiken muita paremmin. Vai haluaako hän hallita, käyttää valtaa, osoittaa muille paikkansa. Näkökyvyn puute leimaa toimimatonta johtajuutta. Pomo ei näe tasapuolisesti alaisten vahvuuksia eikä anna niille tilaa, vaan kokee ne uhaksi. Tunkee ehkä tiedostamattomuuttaan päteviä alaisia näkymättömyyteen.


Toimivan johtajuuden merkkejä
On ilo tehdä vaikeitakin töitä, jos johtajuus toimii. Silloin työntekijä voi luottaa, että häntä kuunnellaan, ei vain suosikkeja. Hän voi luottavaisesti kääntyä arvostamansa pomon puoleen. Toimiva johtajuus tarttuu ongelmiin ja puutteellisiin rakenteisiin, ei pelkää epäonnistumisia, uskaltaa näyttää myös heikkoutensa ja sen, ettei osaa ja hallitse kaikkea. Toimiva johtajuus uskaltaa palkata ympärilleen itseään jossain asioissa taitavampia alaisia ja luottaa heihin. On siis oltava hereillä, kun rekrytoidaan ihmisiä, vaikka näissä asioissa epäonnistutaan usein.

Hyvä pomo luottaa itseensä, vaikkei ole täydellinen. Ammattitaito on tietenkin tärkeintä. Sen ohella pomo tuntee itseään eikä peittele epävarmuuttaan joissakin asioissa. Hän on avoin ja tasapuolinen. Ei arastele erilaisia ihmisiä.Työasioita hoidetaan läpinäkyvästi. Johtajalla on jonkinlainen kosketus ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, varsinkin antipatioihinsa ja tykkäämisiinsä. Työntekijä antaa kyllä puutteita anteeksi, kun perusasiat toimivat. Ja kun hän kokee olevansa tarpeellinen työtä kehitettäessä. Kaikki tämä luo luottamuksen ilmapiiriä työpaikalle. Innostuskaan ei ole pahitteeksi.
 
Hyvä pomo ei aina pitäydy vanhaan vaan uskaltaa kokeilla uutta, epäonnistumisen uhallakin. Hän on ennakkoluuloton. Johtaja uskaltaa laittaa myös omat ajatuksensa ja ideansa arvioinnin alaisiksi. Hän näyttää suuntaa ja päämääriä.Hän uskaltaa antaa palautetta työtehtävistä ja projekteista. Tietenkin niin, että palaute koskee itse työtehtävää. 

Rehellisyys, luotettavuus ja työtehtävien hoitaminen ovat kaikille kuuluvia itsestäänselvyyksiä. Jos pomon oma toiminta rikkoo perusarvoja vastaan, seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Kommentit