Tapasin syöpälääkärin

Kyllä jännitti ennen lääkärille menoa. Maaliskuussa havaittiin, että levinnneen rintasyöpäni solut olivat aktivoituneet vasemman kainalon imusolmukkeissa. Lääkitys vaihdettiin Capecitabine- solumyrkkytabletteihin, jotka aiheuttivat suuren punoituksen ja kivun kämmen- ja jalkapohjiin, lopulta iho alkoi irrota. Lopetin ne kuukauden päästä. Sitten toukokuun lopulla sain tiputuksen sairaalassa suoneen aivan toisella tavalla vaikuttavaa Caelyx-sytostaattia.

Mitä oli tapahtunut? Vaikuttivatko nämä lääkkeet itse syöpään? Olivatko ne jarruttaneet sen kasvua? Vaikka olen päättänyt ottaa elämässä vastaan kaiken sen, mitä tulee, olin hermostunut. Yritin koota paperille kasaan kaikki (sivu)oireet ja kysymykset, mitä minulla oli, jotta osaisin ne ruotsiksi lääkärille selostaa.

Hoitava lääkäri on Örebron yliopistollisen sairaalan syöpäosaston ylilääkäri, kreikkalais-ruotsalainen. Rauhallinen ja järkevä. Luotettava, kuunteleva. Asiat hallitseva. Parasta hänessä on se, että hän kertoo asiat rehellisesti, mutta annostellen ne potilaalle sopivasti. Ei tunnu hermostuvan mistään,  mikä auttaa ainakin minua saamaan positiivisen mielialan.


Rauhoittava signaali tärkeä
Olen tavannut pari syöpälääkäriä, jotka ovat mielestäni ylireagoineet. Olen aistinut heidän " hermostumisensa" etenkin silloin, kun syöpäsoluni aktivoituivat. Tai ehkä kaikki on vain omaa tulkintaani vailla todellisuuspohjaa. En kuitenkaan saanut heistä rauhoittavaa signaalia vaan hermostuin entisestään. Ja levottomuus ja huolehtiminen eivät auta yhtään.

Monenlaisia sytojen sivuoireita
"Hur mår du" - kysymyksen jälkeen sanoin, että minulla on monia lieviä oireita. Alanko luetella? Lääkäri nyökkäsi.

Uuden syton aikana aloin hikoilla, minkä olin täysin unohtunut, sillä kaksivuotista Perjeta-Herceptin- solumyrkkylääkitystä saadessani en ollut hikoillut lainkaan. Jalat ja kädet puutuvat ja niitä pistelee. Jalkojen puutumiseen olen huomannut jokapäiväisen kävelylenkin auttavan. Kämmenpohjat punoittavat ja särkevät jonkun verran. Aurinkoa en siedä, suojaan itseni hyvin,

Väsymys on kaikenkattavaa. On ollut poikki koko solumyrkkyhoidon aikana. Aivosumu saa minut ärtymään asioista, joista en ennen ärtynyt. En jaksa olla sosiaalinen, seurustella ihmisten kanssa. On ollut pakko rajoittaa seuraelämää, varsinkin sellaisten osalta, jotka eivät tilaani ymmärrä. Minulla on päivittäistä närästystä ja pahoinvointia. Pahin oire minusta on kuitenkin kuivat, valuvat silmät. Kyyneleet vuotavat poskille. Silmätipat joita olen kokeillut, ovat vain ärsyttäneet silmiä lisää. Lisäksi minulla on tuntemuksia vasemman kainalon tienoilla. Onko se kasvavan syövän kipua vai lääkkeen vaikutuksesta aiheutuvaa?

Totesin lääkärille, että näistä vaivoista huolimatta, voin pitkälti elää sellaista elämää, jota haluan.

Sytot vaikuttavat tepsineen
Lääkäri kuunteli tarkoin. Hän sanoi kuvailemieni oireiden olevan tyypillisiä solumyrkyille. Sitten hän sanoi sen, mitä varten olin tullut. Verrattuna maaliskuisiin röntgenkuviin, syöpäsolut eivät ole laajentuneet lisää. Eli näyttää siltä, että saadut solumyrkyt ovat tepsineet. Onneksi veriarvot ovat pysyneet hyvinä.

Uuden hoitosuunnitelman mukaan tulen saamaan vielä kolme annosta Caelyx-solumyrkkyä kerran kuussa suoneen sairaalassa. Heinäkuussa minut tietokonekuvataan. Ja tapaan lääkärin sen jälkeen.

Lääkäri kirjoitti minulle närästyslääkettä, tarkisti muut reseptini. Sanoi että silmille ei taida kannattaa kirjoittaa tippoja, koska ne vaikuttavat vain ärsyttävän. Hän sanoi uskovansa, etteivät sivuoireet jatkohoidon aikana tule mahdollisesti pahenemaan. Silmienkin tilanne voi helpottua. Sitten hän vielä tutki minut käsin tunnustellen.


Helpottunut olo
Huomasin poislähtiessäni sanovani lääkärille, että oli mukava nähdä. Heheh. Kai tuo lause kertoi helpotuksestani. Pelkäsin, että syöpäsolut olivat vain jatkaneet kasvuaan solumyrkyistä huolimatta. Vielä ei tuo aika ehkä ole koettanut. Jarrutus toiminee. Tällä erää.

Kommentit